perjantai 4. elokuuta 2017

#permanentti

Hiuksen rullaus- tai taivutussuunnat määräytyy kampausmallin kampaussuuntien mukaan. Kun rullaussuuntaa valitaan, määritellään ne suunnat, joihin hiuksiston on kuljettava eri osissa. Rullaussuunta vaikuttaa siihen, miltä kihara näyttää laskeuduttuaan maan vetovoiman vaikutuksesta tai siihen kuinka hyvin hiukset kampautuu tavoitteena olleeseen kampaussuuntaan. Yleisperiaate rullaussuunnassa on se, että hiukset rullataan niin kuin niiden toivotaan kampautuvan valmiissa kampauksessa. Rullaus- tai taivutussuunnat voidaan valita myös niin, että se muuttaa hiusten luonnollisen kasvusuunnan.
   Kun permanentissa jakauksen näkymistä halutaan välttää, kannattaa valita silloin siksak-jakaus. On kuitenkin huomioitava, että syvät siksak-sakarat aiheuttavat sen, ettei tyvi alueelle saada tasaisesti nousevaa kiharaa. Kun tahdotaan epätasaisesti tyvestä nousevaa kiharaa, silloin epätasaiset jakaukset ovat suositeltavia.
   Rullaustekniikoilla tarkoitetaan hiuksien tavoitteiden mukaisen muodon antavien työvälineiden käyttötapoja. Rullaustekniikalla voidaan tarkoittaa kahta asiaa. Toinen on taivuttimen keskinäistä asettelua hiuksistossa (tiiliskivi-, klassinen-, spiraali- tai pystyrullaustekniikka) ja toisella tarkoitetaan tapaa kiertää/käsitellä yksittäistä hiusosiota (ilmavuuskihara, syvyyskihara, kaksoisrullaus, sormikiharat jne).
   Latvapaperin tarkoitus on helpottaa latvahiuksen tiukkaa ja tasaista kiertymistä rullan ympärille. Paperi laitetaan pituussuunnassa latvojen yli, jotta hiusosio on lopulta paperin ja rullan välissä. Jos hiukset ovat ohuet ja epätasaiset, voi apuna käyttää kahta paperia. Epätasaisten latvojen kiertämistä helpottaa myös se, että taittaa latvapaperin kahtia "paketiksi".
   Ilmavuusrullaustekniikassa hiusosio kaikki hiukset nousevat hiuspohjasta ylöspäin tasaisesti. Tässä noudatetaan kimmoisan ja tasaisen rullauksen periaatteita. Olennaista on, että rullan tulee asettua oma osionsa päälle (osion vetosuunta hieman kiertosuunnan vastaiselle puolelle). Syvyystekniikassa tyveen jääsuoraa ja hiusosio kihartuu vain pituudesta latvaan. Tällä rullauksella harvoin pyritään kimmoisaan ja tasaiseen lopputulokseen, joten osion voi jättää venyttämättä rullauksen aikana. Kun latvat rullataan ylöspäin, on vetosuunta kiertosuunnan vastainen. Alaspäin latvoja rullattaessa on osion vetosuunta kiertosuunnan mukainen. Tyvirullaustekniikassa pyritään saada hiukset kohoamaan hiuspohjasta siten, ettei latvat kiharru. Vain hiusosion tyviosa kierretään rullalle. Sitä kimmoisampi tyvipermanentti on, mitä enemmän hiusosaa pystyy venyttämään rullattaessa. Tyvikohotuksen keston salaisuus on kimmoisuus. Kaksoisrullaustekniikka on silloin paras, kun tavoitteena on saada tyviosasta mahdollisimman ilmava. Toisessa tekniikassa yksittäinen hiusosio rullataan kahdelle eri rullalle siten, että hiusosion tyven puoleinen osuus kierretään ensin ja vasta tämän jälkeen latvaosaan kierretään toinen rulla. Rullat kierretään eri suuntiin,sillä niiden väliin ei tule jäädä suoraa hiusta. Toisessa tekniikassa osiot jaetaan puoliksi. Enin rullataan ilmavuusrullaustekniikalla osion toinen puoli (esimerkiksi 10 osion verran). Tästä jatketaan niin, että rullien väleihin jääneet rullaamattomat osiot rullataan toiselle rullalle siten, että rullat jäävät ensinmäisten rullien päälle. Viimeistä rullaustekniikkaa käyttäen yhdelle rullalle kertyy vain puolet tämän osion hiuksista. Tällä ylläpidetään tasaista jännitystä. Spiraalirullaustekniikka sopii parhaiten puolipitkille tai pitkille hiuksille. Hiuksen tulee olla tarpeeksi pitkä, jotta sen pystyy kiertämään pystyasennossa olevan rullan ympärille spiraalille. Osion koko riippuu hiuksen tiheydestä, paksuudesta, rullan läpimitasta ja tavoiteltavasta lopputuloksesta. Spiraalikiharaa voidaan tehdä kahdella eri tavalla. Toinen tapa on kiertää hiusosio suorana rullan ympärille nauhamaisesti ja toinen tapa on kiertää hiusosiota itsensä ympäri kierteisesti ennen rullausta.
   Kampauspiikkejä käytettäessä tulee muistaa pään kuperuus, jonka vuoksi piikki ei voi oitää montaa rullaa paikoillaan. Jäykkä piikki kiristää ja nostaa reunimmaisia rullia, jolloin kiristyvät hiukset vetää hiustupen suuaukkoja hiuspohjasta ulospäin -> permanenttiaine voi päästä hiustupen  yläosaan. Jos permanenttiaine pääsee hiustupen yläosaan , se katkaisee hiuksen hiustupen sisällä. Tuhot huomataan vasta noin viikon kuluttua, kun hiuspohjassa tuntuu noin millin pituinen siili.

Lähteet:
Väriä ja kiharaa, Raija kara, Kirsi Oksaharju, Marjo Oksman.
sanoma pro oy,2014

Lisää permisjuttuja

Kaikkia käsittelyjä, joissa hiuksen proteiinirakennetta koossa pitäviä rikkisidoksia katkaistaan ja kiinnitetään jälleen, voidaan kutsua permanenttikäsittelyiksi. Permanentiksi myös usein kutsutaan käsittelyä, jonka lopputuloksena syntyy kihara. Lopputuloksia, jossa hiuikset taipuu tai kohoaa hiuspohajasta  vaihtelevissa määrin ulospäin, kutsutaan tuki- ja rakennekäsittelyksi. Kiharan hiuksen suoristaminenkin on permanenttikäsittely. Käsittelyssä rakenne hiuksessa muuttuu pysyvästi, vaikka lopputulos ei pysyisikään pitkään. Lisäksi erilaisia permanenttikäsittelyjä ovat mm. kestokihara ja tyvikohotus.
   Orto- ja parakeratiinit ovat kaksi erilaista hiuskeratiinia. Ortokeratiini on kíerteistä, kun taas parakeratiini on laskosmaista. Hius on kihara, kun kuitusolujen kaikki orto- ja parakeratiinit ovat sijoittuneet vastakkaisille puolille soluissa. Hius on puolestaan suora silloin kun orto- ja parakeratiinit sijoittuvat kuitusolujen sisällä sattumanvaraisesti. Permanenttikäsittelyissä ei pysty muuttamaan keratiinien sijoittumista kuitusolussa, mutta voi siirtää vierekkäisiä proteiiniketjuja toisiinsa nähden   --> viudaab suoristaa tai kihartaa.
   Rastakiharakimppuja on kun hius on kierteellä itsensä ympäri pituussuunnassa. Kierteisyyttä ei voida muuttaa permanenttikäsittelyillä, joten se vaikuttaa suoristamis mahdollisuuksiin. Osittainen suoristaminen onnistuu relaksantilla eli vahvalla emäksellä.
   Permanenttikäsittelyt perustuu siihen, että hiusten proteiiniketjuja siirretään suhteessa toisiinsa ja tämä onnistuu veden avulla. Hiusten ollessa täysin märät, vesi katkaisee suola- ja vetysidokset, jonka ansiosta hius venyy. Shampoon pinta-aktiivisen ainesosan ansiosta vesi imeytyy paremmin hiuksiin, tehostaen vety- ja suolasidosten katkeamista.
   Jos vesimärkä hius venyy paljon, sen rikkisidokset ovat katkenneet, eli hius on pahasti rakennevaurioitunut. Todennäköisesti hius ei tule kestämään hapetus-pelkistyskäsittelyjä, kuten permanenttia.
   Jotta hius saadaan venymään tasaisesti, on sen oltava kostea tasaisesti tyvestä latvaan. Esimerkiksi jos tyvessä on talia, veden imeytyminen tyviosaan estyy. Samaan ongelmaan törmää myös jos hiuksessa on vettä hylkivää rasvamaista ainesosaa tai muovia. Shampoo valinnalla ei sinänsä ole väliä, kunhan vain hius pestään tyvestä latvaan samalla shampoolla. Shampoon avulla saadaan veden imeytymistä estävät ainesosat hiuksesta pois ennen permanentin tekoa.
   Voimakkaista pesuotteita tulee välttää, sillä itse permanenttiaineissa olevat ainesosat ärsyttävät ihoa. Myös shampoon sisältävät anioniset tensidit ärsyttää ihoa.
   Kuiviin hiuksiin voisaan kiertää permanenttirullat, mutta tällöin keratiiniketjujen rikkisidoksia ei saa siirtymään paljoa suhteessa toisiinsa. Koska hius ei veny alfakeratiinimuodossa, vesi katkaisee vety- ja suolasidokset vasta lisättäessä permanenttiaine hiuksiin. Kuivaan hiukseen jäntevän kiharan saaminen on mahdotonta, sillä rullauksen aikana alkuperäiset rikkiatomit eivät ole etääntyneet toisistaan.
   Jos permanentin lopputulos on epätasainen kihara, vaikka tavoitteena olisi ollut tasaisesti jäntevä kihara, voi syynä olla se, että hiuksessa on runsaasti sitä liukastuttavaa ainetta. Hiuksia liukastuttavia aineita ovat esimerkiksi hoitoaineet, vahat, rasvat, rasvamaiset ainekset ja muovit. Edellä mainutut aineet myös vaikeuttaa hiuksen kostumista ja näin ollen myös tasaista venymistä.
   Hiukset tulee pestä aina ennen permanenttia, jotta hiuksesta saadaan pois kaikki tali, rasvamaiset ja muoviainesosat, sekä liukkaat ainesosat. Hiuksia pestäessä hiuspohjasta lähtee sen luonnollinen tali. Tali suojaa ihoa permanenttiaineiden  ihoa ärsyttäviltä ainesosilta, joten talin poistuttua iho on herkempi alistumään näille ärsyttäville aineille.
   Syväpuhdistavat shampoot tai yleisshampoot poistaa hiuksesta kovan kalvon, jotka ovat muovit muodostaneet. Edeltävät shampoot sisältävät runsaasti anionisia tensidejä, jolloin hius saadaan puhdistettua kunnolla. Näiden tuotteiden tensidikoostumukset ovat astianpesuaineiden kaltaisia. Astianpesuaine ei kuitenkaan ole välttämättä se paras vaihtoehto hiusten pesulle, sillä vaikka tensidikoostumukset ovat samankaltaisia, se ei tarkoita sitä, että ne olisivat täysin samoja.
   Hiusten pesun yhteydessä tai sen jälkeen hiuksiin voidaan lisätä hoitoainetta. Hoitoaineen avulla hiukset saadaan tilapäisesti tuntumaan ja näyttämään ehjärakenteisilta. Tässä ei kuitenkaan ole pysyvästi korjaava vaikutus rakennevaurioihin. Permanenttikäsittely vaurioittaa hiuksen rakennetta pysyvästi, oli se sitten jo aiemmin vaurioitunut tai ei. Hoitoaine ei estä rakennevaurioiden syntyä. Hoitoaine ei myöskään estä hiuksen kihartumista tai permanenttinesteen vaikuttavien ainesosien imeytymistä hiukseen, mutta sen lisäystä kannattaa miettiä, jos tavoitteena on jäntevä kihara, sillä hoitoaine liukastaa hiuksen pintaa.
   Ennen permanentin tekoa on tärkeää suojata asiakas ja itsensä. Asiakas suojataan kosteutta läpäisemättömällä kapalla ja niskaliinalla. Ennen tuotteiden levittämistä asiakkaan harteille voi laittaa pyyhkeen suojaksi. Nauhavanun avulla voidaan estää permanenttiaineiden valumista asiakkaan kasvoille. Lakisääteisesti parturi-kampaajan tulee käyttää kertakäyttökäsineitä, sillä hän on kosketuksissa pelkistimiin ja vetyperoksidiin. Hiusten jaotteluun tarvitaan permanenttikampa. Kamman piikki ei saa naarmuttaa hiuspohjaa. Jotta rullattava osio saadaan tarpeeksi sileäksi, on kamman piikkien oltava tarpeeksi tiheät. Hiuksen tasaista kiertymistä voidaan helpottaa latvapaperilla. Materiaali latvapaperissa voi olla kostauden läpi suodattavaa kangasta tai paperia. Permanenttirullat eivät ole metallisia, sillä permanenttiaineen pelkistin ja hapetin reagoivat metallin kanssa. Rullat kestävät toistuvaa pesua ja permanenttiaineen ja vetyperoksidin kosketusta. Läpileikkaukseltaan rullat ovat muutamasta millimetreistä useisiin sentteihin. Rullat kiinnitetään kumi- tai silikonilenkillä, kampauspiikillä tai rullassa itsessään olevalla kiinnittimellä. Jotta rullat pysyisi paikoillaan, apuna voi käyttää muovipiikkejä, joiden avulla ne kiinnitetään toisiinsa. Permanenttiaine levitetään hiuksiin sen omasta nokallisesta tuotepakkauksesta tai nokkapullosta, joka on annosteltu isommasta astiasta. Levittäminen onnistuu myös sienellä tai jollain muulla imukykyisellä materiaalilla muovikulhosta annostellen. Vaahtoavien tuotteiden pakkauksissa on ohjeet levitykseen. Geelimäiset permanenttiaineet levitetään nokkapullolla tai siveltimellä. Vaikutusajalla hiuksen lämmön tasaamiseksi käytetään muovihuppuja tai -kelmua. Vaikutusajalla voi käyttää myös erilaisia lisälämpölaitteita. Kiinnitysaine levitetään kiinnitysainepullon nokalla, levityssienellä tai nokkapullolla. Pullon sivussa saattaa olla mitta, joka helpottaa käyttöä. Aineen laimentamiseen tarvitsee mitan ja astian.
   Permanentin taivuttimet valitaan sen mukaan, mikä on asiakkaan toivoma lopputulos. Taivuttimet vaikuttaa kiharan muotoon, eli onko se pyöreä vai kulmikas ja kiharan kokoon. Permanentissa pyöreät kiharat saadaan patukoilla tai muilla pyöreillä työvälineillä.
   Permanenttikiharan kokoon vaikuttaa tottakai rullien koko, mutta myös monimuukin asia. Hiuksen pysyvät rakennevauriot hiuksen eri osissa, hiuksen jännittyminen ja hiuksen pituus vaikuttaa olennaisesi kiharan kokoon. Luonnollisesti myös siihen vaikuttaa permanenttiaineen sopivuus, permanentin tasainen levitys, sopiva vaikutus aika ja onko permanentin kiinnitysvaihe tehty asianmukaisesti.
   Voimakkaasti rakennevaurioituneeseen hiukseen ei voida saada jäntevää kiharaa, sillä ilman hapen ansiosta kiharaa ylläpitäviä rikkisidoksia katkeaa jatkuvasti. Rakennevaurioituneeseen hiukseen laitettu kihara myös suoristuu nopeasti. Kaikki tämä on muistettava kun keskustelee asiakkaan kanssa lopputuloksesta.
   Pitkien hiuksien rullalle kiertäminen aloitetaan latvasta, jolloin rullan ympärille lopulta kertyy paksu kerros hiuksia ennen tyvialuetta. Tämän vuoksi latvahiukset ovat kiharampia kuin tyvialueella olevat. Ongelman voi ratkaista sillä, että rullaa osion hiukset kaksoisrullalle. Toisena vaihtoehtona tasakokoiseen kiharaan tyvestä latvaan saakka on se, että ne kierretään spiraalille.
   Maan vetovoima vaikuttaa hiuksiin. Varsinkin pitkissä hiuksissa tyvialueen kihara joka on kauimpana maasta, näyttää suoremmalta kuin latvat. Todellisuudessa kuitenkin tyvialueella oleva kihara voi olla samankokoinen kuin latvassa. Jos lopputuloksena toivotaan tyviosaan samankokoiset kiharat, voidaan latvaosat kiertää isommilla rullilla kuin tyviosat.

Lähteet:
Väriä ja kiharaa, Raija kara, Kirsi Oksaharju, Marjo Oksman.
sanoma pro oy,2014

Permanentin historiaa nykypäivään

Permanentin historiaa

Ranskalainen Marcel Grateau on ensinmäisten "kihartimien" tekijä (1852-1936).
Keksi pantenttia, joista ensinmäinen ilmeisesti paljastettiin 1870-luvun alussa. Toinen näistä on nimeltään "Curling-Iron", joka toimi niin että kaksi osaiset raudat kuumennettin joko kaasun päällä tai alkoholia polttamalla. Laitteen lämpöä pystyi tarkistamaan koskettamalla sanomalehteen ja jos lehti hieman ruskistui niin laite oli tarpeeksi lämmin. Laite oli turvallinen käyttää, kunhan ei vienyt "pihtejä" liian lähelle päänahkaa. 

Toinen nimeltään "Hair-Wavin Iron", joka oli elektroninen versio. Varsinkin 1920-luvulla lyhyet, a-linjaiset leikkausmallit oli muotia. Hiuksia kiharrettiin paljon "marcel wave"-nimisellä laitteella. Marchel teki paljon töitä keksintöjensä eteen, hän jopa kiharsi paljon naisten hiuksia ilmaiseksi, jotta hänen keksinnöt saisivat enemmän näkyvyyttä ja kuuluisuutta. Myöhemmin jopa tähdet ja kuninkaaliset olivat pakkomielteisiä kysisiin kiharoihin, joista esimerkkinä Josephine Barker.

Josephine Barker


Ensinmäisen permanentin kehitti saksalaissyntyinen Charles Nessler. Nessler kehitti kiehtovan tavan tehdä permanenttejä kuumilla purustimilla ja veden, sekä lehmän virtsan sekoituksella. Permanentti pysyi pitkissä hiuksissa noin puoli vuotta. 
   Hän keräsi naisten hiuksia kerrallaan noin 0.9 kg edestä rullalle, jotka oli yhdistetty sähköiseen laitteeseen, joka kuumenti hiusta. Laitteeseen oli lisätty lehmän virtsan sekoitusta ja hius lämmitettiin aina 100 asteeseen. "Kihartimen" osat pyrittiin pitämään kaukana asiakkaan päänahasta kattokruunun tapaisella hässäkällä, josta alempana kuva. Prosessin teko vei aikaa noin 6 tuntia. Ensinmäinen epäonnistunut permanentti tuli omalle vaimolleen. Katharina Laible kärsi mm. päänahan palovammoista ja osa hiuksista paloi kokonaan.








Permanentin eri tyylit vuodesta 1970 - 2000- luvun alkupuolella saakka

1970

1980

1990

2000

Permanenttikiharoita eri mittaisissa hiuksissa ja niiden eroaminen kampauskiharoista
- lyhyemmmillä hiuksilla
* permanentti on paljon kuohkeampi
* permanentti voidaan saada nousemaan kohtisuoraan hiuspohjasta ulos pienillä kiharoilla

- paksuilla ja pitkillä hiuksilla
* massaa enemmän, joten painovoima vaikutttaa niihin enemmän, eli kiharaosat ovat suorempia tyviosasta
* kovettavilla muotoilutuotteilla voidaan vastustaa hieman painovoimaa
* ohennetuilla hiuksilla massa tottakai pienempi, joten painovoiman vaikutus on vähäisempi

- leikkausmllit voi rajoittaa tavoitteita, mutta leikkausmallia vaihtamalla voidaan saada asiakkaalle hänen toivomansa kiharatyyppi, muuttamalla kampauksen kokoa ja muotoa
* leikkaamalla yhtenäisen kerrostuksen tai yhdistämättömän kerrostuksen



Lähteet
http://beautysupply.about.com/od/chemicalhairtreatments/fl/History-of-the-Perm.htm
https://fi.pinterest.com/
https://en.wikipedia.org/wiki/Perm_(hairstyle)